Torstain esitys meni hyvin, se oli myös ensimmäinen esitys jonka jälkeen pyyhin meikit kokonaan pois. Sitten yhtäkkiä yleisöä alkoi valua uudestaan sisään ja muistin, että meillä olikin kaksi esitystä tänä päivänä. Kukaan ei vain ollut muistanut sanoa siitä / muistanut itsekään, joten hämmennys oli suuri. Panikoin, koska minulla oli aikaa meikata uudestaan noin 5min (kun normaalisti menee se tunti), ja kuulin jo kuinka bändi aloitteli prologin ahdistavan taustamusiikin soittoa. Katsoin itseäni peilistä, enkä saanut mitään aikaiseksi, kiire ja paniikki vain kasvoi.
Yhtäkkiä ensimmäinen kohtaus oli jo ohi, ja toinen kohtaus lopuillaan, enkä vieläkään ollut saanut naamaa kuntoon, seisoin edelleen vessassa, mutten enää edes nähnyt kasvojani peilistä ja maskeeraaminen oli mahdotonta. Tiesin, että kohta olisi pakko olla lavalla - Rouvan uni.
Kuulin Rikun äänen lavalta, tai Rikun äänen joka matki jonkun vanhan naishenkilön ääntä ja mietin, että mitä ihmettä tuuraako se mua, vai mitä se tekee?? Tän jälkeen on hetken hämärää, ja seuraava asia jonka muistan on se, kun istun takahuoneessa, ja katson lavalle jotain kohtausta, jota en tunnista. Ainoa asia mitä lavalla pistää silmään on se, että kaikki tietää, että koko näytelmä on pilalla, eikä kukaan jaksa enää keskittyä. Juoksen takaverhoihin, ja yht'äkkiä tajuan olevani Keltinmäen koulun liikuntasalin lavalla, verhojen takana. Siellä on myös Aarni, joka oli ilmeisesti myöhässä kohtauksesta, joten tönäisin hänet lavalle. Sitten käännän pääni, ja nään kun bändi astelee rappuja ylös lavalle, ja tajuan, että oli vielä väliaika?!Mitä ihmettä tapahtuu?? Ei meillä oo väliaikaa.
Juoksen takaisin takahuoneeseen (ollaan taas Miilulla), jossa on Veera, Eeva ja Hilda. En muista nähneeni muita. Paitsi yhden katsojan, joka hieman naurahtaen sanoi, että näytelmä on ihan surkea, yrittäisitte edes. Sitten oltiin taas kohtauksessa, minä edelleen takahuoneessa, kaikki olivat lavalla taas ihan kuin kurittomat kolkkiluokkalaiset, jotka eivät jaksa innostua mistään, eivätkä kehtaa muuta kuin seistä paikoillaan yleisön edessä, koska "jos teet noin, saat kuulla siitä vielä yläasteellakin!" Se ahdistus mikä tässä kohtaa velloi sisälläni, oli sanoinkuvaamaton. Oikeastaan voisi puhua myös raivosta. En ollut pitkään aikaan ollut niin vihainen, että kanssanäyttelijäni olivat aivan hukassa, eivätkä edes yrittäneet saada hommaa toimimaan. Yleisö oli kuitenkin edelleen paikalla, eikä kukaan ollut poistunut kesken esityksen.
Sitten näen ja ennenkaikkea kuulen, kun Eeva ja Veera, lavalla, yleisön edessä, kesken kohtauksen, alkavat pelleillä sillä että miten paskasti tää nyt meneekään. Kaikki laulut muuttuivat Jeeeeejeeeeee-versioiksi, KESKEN KOHTAUKSEN, YLEISÖN EDESSÄ?! Olin niin vihainen. En voinut muuta kuin odottaa kohtauksen loppumista, jonka jälkeen Veera ja Eeva tulivat takahuoneeseen ja kysyin, että mitä ihmettä te touhuatte? En muista enää mitä kaikkea saarnasin, mutta itku kurkussa huusin, että te teette kaikesta vielä tuhat kertaa pahempaa. Eeva huusi takaisin, että ymmärtää kyllä, mutta ei tästä enää huonommaksi olisi voinut mennä, joten ihan sama mitä siellä lavalla enää tekee. Viimeisenä muistan vaan häpeän, ahdistuksen, vihan, ja epäuskon tunteen. Katastrofi.
SITTEN HERÄSIN JEEEEJEEE
Mun ensimmäinen Minne huuto ei kanna -painajainen oli siinä, ja tais olla ensimmäinen EMPTY-uni ylipäätään. Hyi, ahdistaa vieläkin kun ajattelen.
Onneksi asiat ei oikeasti mene noin, vaan ollaan saatu esitykset käyntiin oikein mallikkaasti, ja hyvää palautetta on tullut. Nyt on haasteena vain intensiteetin säilyttäminen ja että jaksetaan keskittyä riittävästi ennen jokaista näytöstä, ettei homma mee liian rutiininomaiseksi ja ulkoa opetelluksi.
Rakastan edelleen tätä prokkista, näytelmää ja ryhmää niin paljon, etten haluais ajatellakaan helmikuun loppua, jolloin on aika haudata Minne huuto ei kanna -musikaali ainakin hetkeksi aikaa. Tosin, ehkä sitten on jo sen verran väsynytkin, että tekee vain hyvää päästä välillä elämään muutakin elämää. Ihmisistä tosin en halua luopua, niin tiiviiksi on tämä perhe kasvanut, että tuntuisi järjettömältä yhtäkkiä vain lopettaa kaikki kanssakäyminen. Ette pääse musta eroon hihhihiiiii :------)
♥ Laura
